Näyttelyt 2012

Hangon museo järjestää 2012 kolme näyttelyä.

 

19.11.2011–15.4.2012 Pitsitaivas. Pitsejä Hangon museon ja yksityisistä kokoelmista.

Kuva Pitsitaivas-näyttelystä. Kuva Laura Lotta Andersson.

Kevällä jatkuu näyttely, jossa Hangon museo täyttyy pitseistä kattoa myöten. Esillä on eri tekniikoin valmistettuja pitsejä, jotka ovat peräisin pienistä pirteistä herraskartanoihin. Vaikka naisilla on usein ollut kädet täynnä työtä arkiaskareissa, niin myös pitsien valmistamiseen ja uusien tekniikoiden opettelemiseen on löytynyt aikaa. Pitseillä on luotu kauneutta koteihin, vaatteista kattauksiin, liinavaatteisiin ja jopa joulukuusi on koristeltu pitsitähdillä. Ihmisellä on ollut tarve luoda kauneutta ympärilleen ja tästä kertoo myös Hangon museon näyttely.

 

Teneriffan pitsiliina. FM Marjatta Hietaniemen kokoelma, valokuva Marjatta Hietaniemi.

4.5.-14.10.2012 Hymyilevä kenraali ─ Mannerheim Hangossa

Kenraali Mannerheim kädessään pieni kukkakimppu Hangon kylpyläpuistossa. Kuva otettiin luultavasti Hangon suojeluskunnan ja Kirkkonummen ulaanien paraatin ja kunnianosoitusten jälkeen. Hangon museon kuva-arkisto.

Hanko oli tuttu paikka Gustaf Mannerheimille (1867─1951) jo varhain, koska hänen enollaan, Fiskarsin ruukinpatruuna Albert von Julinilla oli Hangon Kylpyläpuistossa kesähuvila. Mannerheim kävi kaupungissa myös valtionhoitaja-aikanaan helluntaina 1919 ja sai mitä sydämellisimmän vastaanoton, mikä varmaan lisäsi hänen kiinnostustaan Hankoon. Muistoksi käynneistä jäi valokuvia hymyilevästä Mannerheimista. 1920-luvun alussa hän rakensi Hankoon Suurelle Mäntysaarelle oman kesäparatiisinsa, Villa Stormhällan ja sen ympärille kauniin puutarhan. Hän osti myös naapurisaaren kahvilan, jolle antoi nimeksi Kahvila Neljän tuulen tupa. Hän hankki kahvilaan tummaksi petsatut huonekalut, kaislamatot, sinivalkoruudulliset tekstiilit ja Bretagnesta sini-valkoisen fajanssiastiaston sekä pitsit paikallisesta luostarista tarjoilijoiden asusteisiin. Listalla oli mm. Five O’Clock Tea ja ranskalainen kalakeitto ja kahvilalla oli omat kahvisekoituksensa ja kakkureseptinsä.

Mannerheim oli kirjoilla Hangossa 1919─1933. Näyttely painottuu juuri näihin vuosiin, jolloin Mannerheimilla ei ollut virallista asemaa Suomessa. Hän päätti käyttää aikansa lomailuun, matkusteluun, metsästysretkiin ─ mutta pysyäkseen Euroopan poliittisen tilanteen tasalla ─ myös suhteiden ylläpitämiseen Euroopan poliittisten johtajien ja kuningashuoneiden kanssa. Hanko oli Mannerheimin lomakaupunki ja lähellä hänen sydäntään ja hankolaiset olivat ylpeitä arvostetusta kesävieraastaan. Mannerheimilla oli Hangossa tuttavia ja hän osallistui kaupungin vilkkaaseen seuraelämään. Villa Stormhällassa häntä kävi tervehtimässä Euroopan kuninkaallisia, mm Alankomaiden prinssipuoliso Hendrik ja muita tunnettuja henkilöitä. Lisäksi Mannerheim toimi 1920 perustetun Mannerheimin Lastensuojeluliiton puheenjohtajana ja vuodesta 1922 Suomen Punaisen Ristin puheenjohtajana. Mannerheimin Lastensuojeluliiton Hangon osasto on Suomen kolmanneksi vanhin paikallisosasto, ja näyttely kertoo myös sen toiminnasta.

Hangon vuokraaminen Neuvostoliiton tukikohdaksi talvisodan jälkeen maaliskuussa 1940 oli raskas asia Mannerheimille. Kun Hanko valloitettiin takaisin 1941, hän vieraili kaupungissa ja kiitti Hangon rintamalla taistelleita joukkoja. Tästä kertoo mm. paikalle pystytetty muistomerkki. Viimeisen kerran Mannerheim kävi Hangossa elokuussa 1947.
Mannerheim on itse sanonut, että hän viihtyi paremmin kuin missään muualla pikku saarellaan, ”missä Hangon auringon säteet valaisevat punaiset kalliot…” 

 

Usein julkaistu kuva Hollannin prinssin Hendrikin vierailusta kenraali Mannerheimin luona Stormhällalla 1929. Henkilöt vas. rouva Karin Ramsay, tuntematon herra, joka oli seuralainen tai prinssi Hendrikin henkivartija, vapaaherratar Marguerite Gripenberg (Mannerheimin sisar), ministeri Saastamoinen (Suomen ministeri Hollannissa), pormestari Arvid Nordenstreng, ministeri Georg Achates Gripenberg, rouva Saastamoinen, Hollannin prinssi Hendrik, vapaaherra Johan Cronstedt, vapaaherratar Eva Linder, kenraali Mannerheim ja vapaaherratar Eva Cronstedt. Kuva: Eino Partanen. Hangon museon kuva-arkisto.

17.11.2012─31.3.2013 Hääkuvia Raimo Kuittisen näyteikkunasta

Raimo Kuittisen kuvaama hankolainen hääpari vuodelta 1968. Kuva: Hangon museo.

Valokuvaaja Raimo Kuittinen (1937─2010) aloitti valokuvausliikkeensä kehittämällä hankolaisten mustavalkoisia valokuvia pienessä pimiössä makuuhuoneensa nurkassa. Valokuvausliikkeen hän avasi Hangossa 1966 ja sulki sen lopullisesti vasta 2009. Tuolloin hän lahjoitti Hangon museolle tuhansia valokuvia käsittävän arkistonsa, johon kuului sekä hänen ateljeessaan ottamiaan henkilökuvia että myös runsaasti Hangon elämään liittyviä kuvia. Kuittinen toimi paikallisen Hankolehden valokuvaajana 1960- ja 1970-luvuilla ja siinä tehtävässä hän tuli kuvanneeksi noiden vuosikymmenten tärkeimmät tapahtumat kaupungissa.

 

Raimo Kuittisen ”putiikki” tuli tunnetuksi alan harrastajille ympäri Suomea. Hänellä oli valtava määrä alan erikoistuotteita ja hän hankki myyntiin lähes kaikki alan merkit ja mallit. Hän oli myös aina valmis neuvomaan valokuvauksesta kiinnostuneita alan harrastajia.

 

Hangon museon näyttelyssä on Raimo Kuittisen ottamia hääkuvia 1960- ja 1970-luvuilta. Kuittinen oli hyvin suosittu häävalokuvaaja ja kuvat julkaistiin myös paikallislehden hääpalstalla. Hän teki monista hääkuvista myös suurennoksia, jotka aikoinaan koristivat hänen liikkeensä näyteikkunaa. Hangossa solmittiin noina vuosikymmeninä lukuisia avioliittoja. Kaupunkiin muutti tuolloin nuorta, naimaikäistä työvoimaa eri puolilta Suomea etenkin Hyvon Kudeneule Oy:n ja Helkaman tehtaille. Hangossa oli myös paljon omaa nuorisoa, sotien jälkeen syntyneet suuret ikäluokat, jotka noina vuosina solmivat avioliiton joko hankolaisen tai muualta muuttaneen nuoren kanssa. Nyt nämä kuvat ovat kulttuurihistoriaa ja kuvien kautta voimme tutustua mm. tuon ajan muotiin.  Ajankuvaa täydentää runsas LP-levyjen kokoelma 1960- ja 1970-luvuilta.

Raimo Kuittinen valokuvausvälineidensä keskellä. Kuva: Hangon museo